Karateharjoittelu

Harjoitukset alkavat alkulämmittelyllä, jossa saadaan hieman sykettä ylös, verryttellään nivelet ja jossain määrin venyttellään lihaksia. Näin valmistellaan lihaksia ja lisätään liikkuvuutta (junbi undo). Lisäksi lihaskuntoa kehitetään erilaisin harjottein omalla painolla sekä toisinaan perinteisillä harjoitusvälineillä (hojo undo). Nämä harjotteet, eivät ole mitä tahansa "alkulämpöä" vaan vanhoja perinteisin okinawalaisia menetelmiä. Lämmittelyn ja verryttelyn lisäksi nämä harjotteet valmistelevat jo karatetekniikoita. Myös harjoituksen lopuksi kehoa huolletaan erityisin harjoittein samalla jäähdytellen.

Itse tekniikkaharjoittelussa on kolme pääpilaria. Ensimmäinen on perustekniikka eli kihon. Se sisältää aivan yksittäisiä tekniikoita: potkuja, lyöntejä, torjuntoja jne. Lisäksi harjoitellaan asentoja (dachi), eli käytännössä opetellaan käyttämään vartaloa tavoitteena oppia tuottamaan koko kehosta voimaa ja toisaalta suojautumaan vastustajan hyökkäyksiltä sekä siirtymään nopeasti pois vastustajan hyökkäyksien tieltä.

Perustekniikoissa harjoitellaan myös voiman tuottoa ja kohdistusta iskemällä todellisiin kohteisiin (pistehanskat, potkutyynyt, makiwaraan - "lyöntilautaan") 

Toinen ja tärkein harjoitusmuoto on kata. Katat ovat liikesarjoja, jotka ovat kehittyneet useiden satojen vuosien aikana. Ne toimivat ikään kuin kirjoittamattomina tekniikkamuistioina, joilla tieto on siirretty sukupolvelta toisille. Katoissa on monta eri tasoa ja ne antavat oppia kaiken tasoisille karatekoille. Kata ei ole kuitenkaan pelkkä muistio vaan ennen kaikkea harjoitus, jossa suurilla toistomäärillä sekä kehitetän kehoa, että ratautetaan automaattisia liikeratamalleja, joita voidaan hyödyntää kamppailussa ikään kuin vaistonvaraisina toimintoina. Karatessa on fyysisen harjoittelun ohella myös mentaalinen puoli. Kataa tehdessä karateka pyrkii keskittämään kaiken ajatuksensa kataan ja sulkemaan kaiken muun mielestään. Jokainen liike, jokainen hengitys on täydellisesti hallittu. Kata on siis osaltaan myös  liikkuen tehtävä meditaatio, jota tänä päivän kutsuttaisiin mindfullnessiksi. 

Kolmas harjoitusmuoto on kumite. Kumite tarkoittaa sanan mukaisesti ”tarttua käteen”, mutta se voidaan kääntää vapaammin pariharjoitteluksi. Siinä karateka soveltaa oppitua perustekniikkaa ja katasovelluksia (bunkai) harjoitusvastustajan tai -vastustajien kanssa käytävissä kampailuharjotteissa. Kumitessa voidaan sopia etukäteen kaikki, mitä tehdään (yakusoku-kumite) tai se voi olla täysin vapaata (jiju-kumite) tai jotain siltä väliltä. Olennaista on oppia lukemaan vastustajan liikettä, nopeutta, voimaa, painoa, painopistettä, etäisyyttä (mai-ai) ja peilata sitä kautta omaa tekniikkaansa ja oppimaansa. Parin kanssa tehdyt harjoitteet myös totuttavat kampailun fyysiseen kontakitiin. Vastusta säädetään osaamistason mukaan. Tämä osio on äärinmäisen tärkeä, silleä se viimeistelee kaiken muun harjoittelun varsinaiseksi kamppailutaidoksi ja valmistaa karatekaa itsepuolustustilanteisiin.

Täysipainoinen karateharjoittelu sisältää näitä kaikkia kolmea osioita sopivassa suhteessa. Yleensä myös seuramme harjoitukset rakentuvat tähän ajatukseen pohjautuen. Karateharjoituksemme alkavat ja loppuvat aina mokusoon, jossa vanhan perinteen mukaisesti hiljennytään istualtaan, tyhjennetään mieli ja keskitytään vain elämän perusasiaan, hengittämiseen.

Karatedo on pitkä tie. Se vaatii ja myös opettaa kärsivällisyyttä. Siitä voidaan poimia yksittäisiä itsepuolustustekniikoita, mutta lähtökohtaisesti sitä ei ole kehitetty lyhyeksi "itsepuolustuskurssiksi". Kuten edellä mainittua karatessa on monta puolta, ja siinä on ammennettavaa vaikka koko iäksi!

*kuvat:@Trema